Viime aikoina on koko ajan ollut kamala kiire enkä siksi ole ehtinyt postaamaan aikoihin. 

 

Tänään kuitenkin katsoin elokuvaa Delivery man ( Mies joka antoi) ja perus rakkaus leffojen tapaan aluksi kaikilla on ihanaa ja elämä on täydellistä, kunnes unohdetaan mainita toiselle elämää suurempi asia kuten sairastavansa syöpää, on toinen perhe ja vaimo tai on 500 lapsen isä. Sitten kun tämä toinen osapuoli jostain saa sen selville ei kukaan jaksa selvittää asiaa vaan kävellään masentuuneesti pitkin katua katsoen haikaillen horisonttiin ja taustalla soi joku surullinen laulu täynnä tuskaa. Tämä surullinen tosiasia tapahtuu liika tosielämässäkin, mutta lopulta kuitenkaan ei vahingossa ilmaannuta samaan aikaan puistonlaidalle ja juostan kyyneleet silmissä toisensa syliin. Tässä kohtaa se kuka on oikeastikkin tehnyt vääryyttä myöntää sen ja muuttaa tapansa rakkaansa vuoksi. Miksi niin ei tapahdu oikeesti?

 

Muutenkin tuntuu, että luovuttaminen on yleisempää oikeassa elämässä. Miksi olemme niin valmiita luopumaan jostain asiasta pienten vastoinkäymisten puolesta tai miksi emme taistele sen eteen mitä haluamme. Jos emme jaksa nähdä vaivaa selvittääksemme välejä toisiin - oli kyse ystävyys- tai parisuhteesta- emme voi myöskään olettaa, että joku ihme tapahtuu ja kaikki selviää leffojen tapaan suuremman voiman ansiosta. Mutta jos päätämme pitää kiinni jostain meille tärkeästä, teemme sen omalla kustannuksellamme.

 

Ehkä olemme vain heikkoa . Me jotka aluksi päätämme luovuttaa ja antaa olla, mutta ketkä kuitenkin loppujen lopuksi pahoittelevat syytöntä käytöstään ja kantavat ylpeytensä kultatarjottimella muiden eteen. En tiedä voiko tätä sanoa luonteen heikkoudeksi vai hyväksi ihmissuhde taidoksi. Itse olen ainakin kyllästynyt olemaan se ketä aina taipuu ja antaa anteeksi. Ehkä jos saisin jostain jotain ihmeen lujuutta ja pysyvyyttä päätöksiini saisin enemmän takaisin muilta ihmisiltä ja myös enemmän arvostusta. Tunntuu vain etteivät miehet koskaan tajua tehneensä itse mitään väärin ja me vielä ruokimme tätä mielikuvaa. Täytyy toivoa, että unelmieni " Herra Täydellinen" ei olekkaan niin täydellinen, ainakaan omasta mielestään.

 

 

xoxo Stay strong girls!

 

p.s aikasemmassa postauksessa kertomassani jutussa kävi niinkuin arvasin. Luovutin.

 

 

 

 

Otsikko kuvastaa täydellisesti tämänhetkisiä ajatuksiani. 

 

Uuudenvuoden tiennoilla päätin, etten nyt etsimällä etsi ketään vaan keskityn elämäni muihin juttuihin. Tietenkin muutaman kuukauden jälkeen tapaan uuden mielenkiintoisen henkilön. Niinkuin kerran rakas ystäväni sanoi : " Löydät itsellesi jonkun silloin kun sitä vähiten odotat. "  Ja nyt kun niin on EHKÄ käynyt, en tiedä olenko valmis.

 

Koko juttu on vielä ihan alussa ja olemme nähneet nyt muutaman kerran ja keskusteltu alustavasti uudesta tapaamisesta. En ole todellakaan varma mitä edes ajattelen koko henkilöstä tai hän minusta, mutta joku tässä nyt houkuttelee. Hän on mielestäni mukava, ihan hyvännäköinen, hieman erilainen kun minä, mutta eikö sitä sanota vastakohtien täydentävän toisiaan ? Nautin tällähetkellä täysin rinnoin sinkkuuden tuomasta vapaudesta, mutta toisaalta olisi ihanaa saada joku joka rakastaa. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt on kuitenkin suuri pulma. Lähteäkkö mukaan juttuun ja jos niin millä asenteella ? 

 

Nyt kun olemme viestitelleet silloin tällöin olen miettinyt millaisen kuvan antaisin viestien välityksellä ja sillon kun näämme. Olen todella puhelias ja pelkään olevani liian "ahdisteleva" tai tunkeileva. Päätin esittää vähän etäistä/ välinpitämätöntä ja mennä eteenpäin sellaisella hälläväliä asenteella, muttei se ole yhtään tyylistäni ja pelkään jos vedän sen yli kyseinen henkilö luulee minun olevan jotenkin täynnä itseäni tai muutenvaan v***umainen ja juttu jää siihen. Toisaalta pelkään normaalin hömppä käytökseni karkottavan hänet, mutta jossainkohtaan minun on paljastettava "todellinen minäni " ja jos en kelpaa tälläisenä kun olen niin ehkä hän ei ole se oikea.  Periaattessa on hyvä vähän olla etäinen ja herättää kiinnostusta, mutta en tiedä onko minusta siihen. Pitäisikö pistää hänet näkemään vaivaa saadakseni minut seuraavaan tapaamiseen  vai itse ehdottaa seuraavaa kertaa ?  Pahinta on varmaan se, etten tiedä haluanko edes  mitään ?!?! Olisi kyllä ihan minun tyylistäni perääntyä heti kun saan kauan toivottua huomiota ( sitä ei kyllä usein tapahdu) . Argh kaikki ihmissuhteet.

 

Nooh pakko vaan mennä virran mukana, eikä tässä nyt ole kiire minnekkään. Pian tulee onneksi kesä ja ehkä silloin viimeistään olisi jotain mukavaa luvassa :)

 

xoxo Stay strong girls !  

 

 

 

 

Tehdessäsi jonkun elämällesi tärkeän uuden hankinnan saatavillasi on aina ammattilaisen apua. Oli kyse sitten auton ostamisesta, täydellisen asunnon löytämisestä tai  uuden sängyn hankkimisesta , sinulle kerrotaan tarkalleen mikä yksilö sopii sinulle parhaiten ja mitä luultavammin olet tyytyväinen hankintaasi. Millon kehitetään asiantuntijan, joka tietää yhdestä vilkaisusta millainen mies todellisuudessa on ja tulee jo heti suhteen alussa kertomaan sinulle onko kyseessä taas yksi raastava pettymys vai positiivisesti yllättävä parisuhde ? 

 

Sanotaan miehen haluavan kiltin naisen joka on paha vain hänelle, ja naisen haluavan pahan miehen joka on hyvä vain hänelle. Miksi kuitenkin käy niin, että me olemme kilttejä niille ketkä ovat pahoja meitä kohtaan ?

Tavatessasi uuden ihmisen ulkonäkö määrä useinmiten mielipiteesi ihmisestä, mutta tutustuessasi kyseiseen ihmiseen voi kovana iskuna tulla se ettei ulkokuori vastannutkaan todellisuuteen. Tässä kohtaan olet kuitenkin jo rakastunut päätäpahkaa. Häneen joka sanoi ettei ikinä satuttaisi sinua ja vaikutti kaikinpuolin täydelliseltä. Tästä suhteesta luopuminen on vaikeaa, etkä halua myöntää itsellesi miehen olevan täysi idiootti sinua kohtaan.Teet kaikkesi miehen eteen ja satutat itseäsi vielä enemmän. Mies itse ei tietenkään tajua tehneensä mitään väärin, koska ethän sinä missään huonossa suhteessa pysyisi. Tapahtumat toistavat toisiaan monta kertaa, kunnes viimeisellä kerralla avaat suusi ja sanot miten asiat on ja olet saanut tarpeeksesi tästä. Siinä kohtaan mies toteaa miten onkin huomanut ettei tämä toimi eikä naiselle selvästikkään kelpaa mikään, vaikka hän on kaikkensa tehnyt. Onko meillä oikeutta valittaa miehen käytöksestä vai onko yksinkertaisesti oma syymme se tosiasia, että rakastumme renttuihin ?

 

Särjettyäsi sydämmesi monta kertaa vastaan tulee jälleenkerran uusi mies. Tämä vaikuttaa kiltiltä, hyväkäytöksiseltä ja kaikinpuolin kunnon ihmiseltä. Kaiken kokemasi perusteella toteat vaan kyseessä olevan taas yksi samalainen tapaus, joka tulee ottamaan kaiken eikä anna takaisin mitään. Kerrot  miehelle sydäntäsärkevän tarinan miten sinua on aina satuttettu ja olet menettäny luottamuksen kaikkiin kaksilahkeisiin. Päätät olla kuluttumatta yhtään energiaan epäonnistuviin suhteisiin ja pistät jutun poikki heti alussa. Pian kuitenkin saat tietää kaveirisi löytäneen maailman ihanimman ihmisen, joka ottaa kaikki huomioon ja on muutenkin täydellinen. Tajuat kyseisen miehen olevan henkilö x,  joka oli vannonut sinulle rehellisyyttään ja aitoja tunteita. Kiroat koko maailmankaikkeuden ja hyväksyt sen tosiasian, että miehet ovat kuin vessoja. Hyvät ovat varattuja ja vapaat täynnä kusta.

 

Ei tietenkään voi yleistää kaikkien miesten olevan pahoja ja naiset voivat olla täysin samanlaisia, mutta jotenkin kummasti löydämme aina tiemme renttujen luo. On vaan hyväksyttävä se, että parisuhteiden maailmassa sinun on annettava sydämmesi ilman suojaa esille eikä valitusmahdollisuutta ole jos sen joku särkee. Pitää vaan jaksaa uskoa ja yrittää, että se oikea vielä löytyy jonka oikeasti ansaitset. Kaikkien aika koittaa vielä.

 

 

xoxo Stay strong girls!

 

 

 

 

 

 

Missä kohtaa pojista kasvaa miehiä tai miksi ei aina kasva ollenkaan?

 

 On jo monta kertaa todettu että pojat aikuistuvat  tyttöjä hitaammin, jotkut eivät koskaan. Saatuaan naisellisien ulkomuodon teini-iässä useammat tytöt rupeavat käyttäytymiselläänkin muistuttamaan naista. Hillitympi käytös, arvokkaasti tyylikäs pukeutuminen ja vastuun ottaminen itsestään, tulevaisuudestaan ja toisista kasvavat. Entä pojat? He tulevat selvästi jäljessä. 

Kuvitellaan kaksi miehenkilöä Niko ja Leo. Molemmat ovat parikymppisiä sinkkuja ,jotka käyvät töissä ja ovat eläneet normaalin lapsuuden. Suuri ero heillä kuitenkin on. Niko on mies ja Leo vielä poika. Ulospäin katsottuna N ja L voivat olla hyvinkin samanlaisia, mutta pieniä eroja myös yleisessä siisteydessä on. N on käytökseltään suhkoht kohtelias ja arvostaa naisia. Hän tietää mitä haluaa ja pyrkii saamaan sen muita loukkaamatta. Työn oheella hän tykkää tehdä perus "miesten juttuja" ja viikonloput hän viettää mielellään kavereidensa kanssa yökerhoissa jossa he etsivät seuraa, muuksikin kuin yhdeksi yöksi. Tavattuaan mukavan ja kauniin naisen N tarjoaa tälle drinkin. Heidän keskustellessaan hän katsoo naista syvälle silmiin ja osoitta kiinnostuksensa naisen sanoja kohtaan (tai ainakin näyttelee hyvin). Arvokkaasti hän myös kehuu naista ja jos hänelle käy hyvä tuuri hän  vie naisen mukanaan kotiin. Seuraavienkaan päivien aikana hän ei keskity kehuskelemaan kavereilleen vaan etenee uudessa suhteessaan. Toiveena tietenkin mennä naimisiin, hankkia perhe ja elättää se. Kun hän sopii tapaamisen naisen kanssa hän saapuu ajoissa paikalle.Minne vaan mennessään hän aukaisee naiselle oven ja vaikka nainen kuinka väärässä olisi jossain asiassa, hän ei sitä  tälle sano. Varattunakaan miehenä hän ei unohda muita naisia vaan käyttäytyy heitäkin kohtaan auttavasti ja kohteliaasti.

 

Leolle naiset ovat vain yhtä asiaa varten. Niitä on hulvatonta arvostella kavereidensa kanssa ja joka toinen saa nimekseen panisin. Leon viettäessä aikaa kavereidensa kanssa videopelien oheella, viikonloppusin ennen yökerhoon menoa on pakko vetää perseet. Humalan hakuinen juominen on parasta ja rumatkin naiset näyttävän niin kauniimmilta. Saapuessaan yökerhoon hän soittaa suutaan isommille pojille ,muttei uskalla tehdä mitään uhoamisen lisäksi. Paikka on kauniita naisia täynnä ja niistä Leo huomaa erityisesti yhden. Hän esittelee itsensä naiselle jonka  jälkeen nainen toteaa viettävänsä vaan iltaa parhaan kaverinsa kanssa eikä aijo lähteä L:n mukaan. Kerrottuaan naiselle hänen olevan maksullinen, poistuu L paikalta ja etsii naisen humaltuneen kaverin ja iskee hänet kostoksi. Seuraavana aamuna L ilmoittaa naiselle ettei etsi parisuhdetta vaan haluaa vielä elää villinä ja vapaana. Kadullakin hän törmäilee muihin katseen keskityttyä vaan omaan napaan.

 

 Nainen haluaa miehen, mutta meidän kyspsyessä määrä lisääntyy ja vapaat miehet vähenevät. Käykö meillekkin niinkuin kiinalaisille miehille, että naiset loppuvat kesken ja miljoonat jäävät sinkuiksi? Onko meidän aika näyttää esimerkkiä vai onko meidän vaan jäätävä pyörittelemään peukaloita ja toivomaan parasta,että muutosta tapahtuu? Jokainen meistä palaa välillä lapsen tasolle ,muttei jatkuva täysikäisestä lapsesta huolehtiminen kiinnosta. Sen aika tulee sitten kun hankimme omia lapsia.

 

xoxo Stay strong girls !

 

 

Heippa!

Pitkään jatkunut taukoamaton ajattelu ja tarve ymmärtää miehiä on tuottanut suunnattomat määrät päänvaivaa ja tuskaa , joten päätin nostaa kissan pöydälle ja katsoa kuinka moni on kanssani samaa mieltä. Koen itseni vielä aika kokemattomaksi miesrintamalla ,mutta omistan vahvoja mielipiteitä heistä. Tarkoitukseni on kertoa omista kokemuksista ja tapahtumista suurpiirteisesti, loukkaamatta muita, ja samalla pysyä anonyyminä. Toivon myös teidän jakavan omia myötä ja vastoinkäymisiänne, jotta voimme yhdessä pohtia niitä ja sitä "mikä miehiä vaivaa?". 

Odottellen innolla yhteisiä keskustelujamme ja ehkä löydämme tavan ymmärtää miehiä.

p.s saa vapaasti jakaa :)

 

 

xoxo Stay strong girls!