Otsikko kuvastaa täydellisesti tämänhetkisiä ajatuksiani. 

 

Uuudenvuoden tiennoilla päätin, etten nyt etsimällä etsi ketään vaan keskityn elämäni muihin juttuihin. Tietenkin muutaman kuukauden jälkeen tapaan uuden mielenkiintoisen henkilön. Niinkuin kerran rakas ystäväni sanoi : " Löydät itsellesi jonkun silloin kun sitä vähiten odotat. "  Ja nyt kun niin on EHKÄ käynyt, en tiedä olenko valmis.

 

Koko juttu on vielä ihan alussa ja olemme nähneet nyt muutaman kerran ja keskusteltu alustavasti uudesta tapaamisesta. En ole todellakaan varma mitä edes ajattelen koko henkilöstä tai hän minusta, mutta joku tässä nyt houkuttelee. Hän on mielestäni mukava, ihan hyvännäköinen, hieman erilainen kun minä, mutta eikö sitä sanota vastakohtien täydentävän toisiaan ? Nautin tällähetkellä täysin rinnoin sinkkuuden tuomasta vapaudesta, mutta toisaalta olisi ihanaa saada joku joka rakastaa. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt on kuitenkin suuri pulma. Lähteäkkö mukaan juttuun ja jos niin millä asenteella ? 

 

Nyt kun olemme viestitelleet silloin tällöin olen miettinyt millaisen kuvan antaisin viestien välityksellä ja sillon kun näämme. Olen todella puhelias ja pelkään olevani liian "ahdisteleva" tai tunkeileva. Päätin esittää vähän etäistä/ välinpitämätöntä ja mennä eteenpäin sellaisella hälläväliä asenteella, muttei se ole yhtään tyylistäni ja pelkään jos vedän sen yli kyseinen henkilö luulee minun olevan jotenkin täynnä itseäni tai muutenvaan v***umainen ja juttu jää siihen. Toisaalta pelkään normaalin hömppä käytökseni karkottavan hänet, mutta jossainkohtaan minun on paljastettava "todellinen minäni " ja jos en kelpaa tälläisenä kun olen niin ehkä hän ei ole se oikea.  Periaattessa on hyvä vähän olla etäinen ja herättää kiinnostusta, mutta en tiedä onko minusta siihen. Pitäisikö pistää hänet näkemään vaivaa saadakseni minut seuraavaan tapaamiseen  vai itse ehdottaa seuraavaa kertaa ?  Pahinta on varmaan se, etten tiedä haluanko edes  mitään ?!?! Olisi kyllä ihan minun tyylistäni perääntyä heti kun saan kauan toivottua huomiota ( sitä ei kyllä usein tapahdu) . Argh kaikki ihmissuhteet.

 

Nooh pakko vaan mennä virran mukana, eikä tässä nyt ole kiire minnekkään. Pian tulee onneksi kesä ja ehkä silloin viimeistään olisi jotain mukavaa luvassa :)

 

xoxo Stay strong girls !