Viime aikoina on koko ajan ollut kamala kiire enkä siksi ole ehtinyt postaamaan aikoihin. 

 

Tänään kuitenkin katsoin elokuvaa Delivery man ( Mies joka antoi) ja perus rakkaus leffojen tapaan aluksi kaikilla on ihanaa ja elämä on täydellistä, kunnes unohdetaan mainita toiselle elämää suurempi asia kuten sairastavansa syöpää, on toinen perhe ja vaimo tai on 500 lapsen isä. Sitten kun tämä toinen osapuoli jostain saa sen selville ei kukaan jaksa selvittää asiaa vaan kävellään masentuuneesti pitkin katua katsoen haikaillen horisonttiin ja taustalla soi joku surullinen laulu täynnä tuskaa. Tämä surullinen tosiasia tapahtuu liika tosielämässäkin, mutta lopulta kuitenkaan ei vahingossa ilmaannuta samaan aikaan puistonlaidalle ja juostan kyyneleet silmissä toisensa syliin. Tässä kohtaa se kuka on oikeastikkin tehnyt vääryyttä myöntää sen ja muuttaa tapansa rakkaansa vuoksi. Miksi niin ei tapahdu oikeesti?

 

Muutenkin tuntuu, että luovuttaminen on yleisempää oikeassa elämässä. Miksi olemme niin valmiita luopumaan jostain asiasta pienten vastoinkäymisten puolesta tai miksi emme taistele sen eteen mitä haluamme. Jos emme jaksa nähdä vaivaa selvittääksemme välejä toisiin - oli kyse ystävyys- tai parisuhteesta- emme voi myöskään olettaa, että joku ihme tapahtuu ja kaikki selviää leffojen tapaan suuremman voiman ansiosta. Mutta jos päätämme pitää kiinni jostain meille tärkeästä, teemme sen omalla kustannuksellamme.

 

Ehkä olemme vain heikkoa . Me jotka aluksi päätämme luovuttaa ja antaa olla, mutta ketkä kuitenkin loppujen lopuksi pahoittelevat syytöntä käytöstään ja kantavat ylpeytensä kultatarjottimella muiden eteen. En tiedä voiko tätä sanoa luonteen heikkoudeksi vai hyväksi ihmissuhde taidoksi. Itse olen ainakin kyllästynyt olemaan se ketä aina taipuu ja antaa anteeksi. Ehkä jos saisin jostain jotain ihmeen lujuutta ja pysyvyyttä päätöksiini saisin enemmän takaisin muilta ihmisiltä ja myös enemmän arvostusta. Tunntuu vain etteivät miehet koskaan tajua tehneensä itse mitään väärin ja me vielä ruokimme tätä mielikuvaa. Täytyy toivoa, että unelmieni " Herra Täydellinen" ei olekkaan niin täydellinen, ainakaan omasta mielestään.

 

 

xoxo Stay strong girls!

 

p.s aikasemmassa postauksessa kertomassani jutussa kävi niinkuin arvasin. Luovutin.